Oli varhainen aamu vuonna 1986. Aurinko oli
mään valinnan. Minulle kävi nimittäin selväksi,
jo ehtinyt hätistää hyönteiset liikkeelle. Ihmi-
että minusta tulee isona . OPETTAJA.
set kiirehtivät, kuka minnekin. Astelin ennak-
koluulottomana elokuun aamuauringossa kohti
kanopettajakoulutus alkoi vihjailla asiasta, jota
punatiilistä, tasakattoista rakennusta, jonka sei-
opintojen alussa en ymmärtänyt. Nimittäin
nässä oli suuren suuri kello. Selässäni oli kevyt
meidän koko vuosikurssilla olevien tuli alkaa
reppu, joka oli penaalia lukuun ottamatta muu-
miettiä omaa henkilökohtaista opettajuut-
ten tyhjä. Iltapäivällä selässäni oleva reppu pai-
tamme. Minustako löytyisi opettajuus itsestäni
noi jo hieman enemmän. Repussa oleva kirja
sisältä? En ollut uskoa korviani. Olinhan tullut
tuntui omituiselta. Tuon kovakantisen kirjan
hakemaan oppia eri aineisiin, joita tulisin opet-
kannessa oli kukko, jonka tehtävänä oli muka
tamaan ala-asteikäisille lapsille. Ei muuta. Asia
opettaa lapsia lukemaan. Ohjeet kirjan ensikä-
tuntui hassulta. Jos minusta löytyisi opettaja
sittelyyn olivat lempeät, mutta määrätietoiset:
sisältäni, tarvittaisiin sen esiin kaivamiseen sir-
”Kirjoita siihen oma nimesi (minä kyllä autan
kustemppuja. Ajattelen nyt, että samalla, kun
jotka eivät vielä osaa) ja kopioi tämä teksti tau-
kykenin arvostelemaan opettajankoulutusta, oli
lulta kirjan ensimmäiselle sivulle.” Vasta myö-
oma opettajuuteni alkanut itää. Nyt ymmärrän,
hemmin ymmärsin, mitä olinkaan kirjoittanut.
että koko opettajankoulutus olikin minun opet-
Kirjassa luki epävarmoin ottein: Antti, Kyläjoen
tajuuttani varten. Olen saanut huomata, että
minua kasvatettiin henkilökohtaiseen opetta-
Tuon ihmeellisen syksyn jälkeen minulle on
ajan saatossa selvinnyt monenlaista. Olen esi-
merkiksi saanut selville, että koulu ei lopu, kun
jokaisella opiskelijalla erilainen. Minun orkes-
lapsi oppii lukemaan ja tasakattoisessa punatiili-
terini kapellimestarina toimi Matti Lindh, jonka
sessä koulussamme juuri tuo tasakatto aiheutti
tietomäärä ja sen jakaminen ymmärrettävällä
vakavia kosteus- ja homeongelmia. Jossakin vai-
tavalla on häikäisevä. Kuvataiteessa viihdyin eri-
heessa minulle myös selvisi, että en ole mate-
tyisesti. Tapsa ja Minna antoivat aikaa sille, mikä
maattisesti kovinkaan lahjakas. Sen sijaan löysin
on tärkeintä: kuunteleminen, yhdessäolo, kes-
musiikin ja astelin intoa puhkuen laulutunneille.
kustelu ja luovuuden salliminen. Ervastin Mar-
Omituista oli myös sen selviäminen, että osaan
jan ammattitaito hämmästytti ja sain moniulot-
maalata ja piirtää. Opin, että herkkyys ei ole
teisen kuvan musiikkikasvatuksesta. Teknisen
mamistelua ja sen myötä ymmärsin, että ei ole
luokan henkilökunta antoi auttavan käden, kun
mitään väliä jos jännittää, erehtyy ja punaste-
ruohonvihreän Nopsan poljin ei tahtonut uskoa,
lee. Olen saanut myös huomata, että omassa
että sen tehtävä on pysyä uskollisesti kiinni pyö-
elämässäni kaikki ei toteudu suunnittelemal-
rän keskiössä. Ja ne soitonopettajat! Piinkova ja
lani tavalla. Minusta ei tullut maantieteilijää eikä
lahjomaton ”stemma”. Liisa, Asta, Ulla-Maija ja
minusta tullut rakennusinsinööriäkään. Vuonna
Jartsa. Pyydän nöyrimmin anteeksi, kun kerran
2000 syksyllä minulle selvisi asia, joka ei myös-
unohdin mennä pianotunnille, ja kahdesti en
kään ollut suunnitelmissani. Olin joutunut teke-
ollut harjoitellut soittoläksyäni. Uskon myös,
että Pedon kahvilassa on suoritettu useita hyö-dyllisiä kursseja kahvikupin äärellä, puhumalla, kritisoimalla, kinaamalla, huumorilla ja kehu-malla. Vertaistuen antama kannustus on enem-män, kuin opintoviikot, joita ei ainakaan minun opiskeluaikanani vielä pelkästä kahvinjuonnista saanut. Ehkäpä kahvilakeskustelujen virkistävä voima tullaan huomaamaan myös hallinnossa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Minun opettajieni ”vakio-orkesterissa” on
käynyt myös useita erinomaisia vierailijoita. Tahdon kiittää kaikkia teitä, mainitsemiani ja mainitsematta jättämiäni opettajia sekä täällä opiskelun mahdollistavia tahoja siitä, että olen saanut omaan opettajuuteeni vahvat juuret. Ehkäpä voimme huomata, että pienen pieni vihreä hentoinen oras pilkottaa jo kesäkuun auringossa. Kiitän teitä kaikkia kanssaopiskeli-joita vertaistuesta ja kahvilaseurasta.
Toivotan teille kaikille nyt ja tulevaisuudessa
valmistuville opiskelijoille menestystä ja onnea tuleviin haasteisiin. Toivon, että vastuu antaa sen haastavuuden kautta voimaa ja intoa tehdä tulevaa opetus- ja kasvatustyötä. Älkää unoh-tako kahvitaukoja. Perustakaamme hajautettuja opiskelijakahviloita, joissa saa vapaasti valittaa, purnata ja kehua. Kutsukaamme toisiamme näi-hin pieniin lepohetkiin, joiden tuki on korvaa-maton.
KM Antti Kanto
NEUROLOGISCHE TAAL- EN SPRAAKSTOORNISSEN COGNITIEF-LINGUÏSTISCHE STOORNISSEN BIJ SPINOCEREBELLAIRE ATAXIE TYPE 2 : CASUSBESCHRIJVING VAN DRIE GEZINSLEDENGriet Vandooren (1,3), Ria Van den Berghe (1) & Erik Robert (2,3)(3) Postgraduaat Neurologische Taal- en Spraakstoornissen Gent Spinocerebellaire ataxie type 2 (SCA2) is een zeldzame autosomaal dominant erfelijke progressieve atactisch
Mayeux -1 CURRICULUM VITAE Richard Mayeux, MD, MSc Gertrude H. Sergievsky Professor of Neurology, Psychiatry and Epidemiology Work Address: 630 West 168th Street New York, NY 10032 [email protected] Personal Data Date and Place of Birth: Married: October 16, 1988 to Nancy S. Green, MD, 2 daughters, Naomi Beth and Sophie Ester Education: 1964 - 1968 Bachelor o